Olin ollut vain noin viikon koulussa, kun kaulaani alkoi tulla outoa ihottumaa. Se kutitti ja punoitti, ja lopulta siitä irtosi nahka aina uudelleen ja uudelleen. Sen seurauksena iho tulehtui ja oli todella kipeä. Noin kuukauden koulua käytyäni silmäluomet turposivat ja silmänympärykset alkoivat punoittaa ja kuoriutua samalla tavalla kuin kaula. Aloin pikkuhiljaa näyttämään lähinnä narkkarilta. Missään vaiheessa ihottuma ei kokonaan kadonnut, mutta se helpottui aina viikonloppuisin. Aloin jo silloin epäillä, että voiko se todella johtua koulusta. Selvyyden sain kyllä myöhemmin, sillä tämähän oli vasta alkua.
Syyslomalla ihottumani katosi kokonaan ja silmäni näyttivät normaaleilta, mutta samat oireet palasivat kouluun palattuani. Syksyn mittaa oireet pahenivat ja ihottuma levisi molempiin käsiini ensin kyynärpäihin asti ja siitä lopulta koko käsiin. Ihottuma laajeni laajenemistaan ja tällä hetkellä olen kauttaaltani kutisevassa punoittavassa ihottumassa.
Pystyn olemaan yhtäjaksoisesti koulussa noin 2-3 päivää, ja sitten olen taas niin huonossa kunnossa, että on pakko olla kotona pari päivää, että kykenen menemään takaisin kouluun. Näin jään muista jälkeen, ja se voi vaikeuttaa kurssista läpi pääsemistä, tai jopa tarkoittaa hylättyä poissaolojen takia. Ja koska poissaolot eivät minusta itsestäni kiinni, mielestäni tämä on väärin.
Pystyn olemaan yhtäjaksoisesti koulussa noin 2-3 päivää, ja sitten olen taas niin huonossa kunnossa, että on pakko olla kotona pari päivää, että kykenen menemään takaisin kouluun. Näin jään muista jälkeen, ja se voi vaikeuttaa kurssista läpi pääsemistä, tai jopa tarkoittaa hylättyä poissaolojen takia. Ja koska poissaolot eivät minusta itsestäni kiinni, mielestäni tämä on väärin.
Iho-oireiden lisäksi olen myös saanut monia uusia allergioita ja yliherkkyyttä viljoihin, maitotuotteisiin ja kaikki aiemmat allergiani ovat pahentuneet entistä pahemmiksi. Eli olen siis maidottomalla ja gluteenittomalla ja esimerkiksi suklaa, lisäaineet, hedelmät ja muut on ollut pakko jättää pois.
Nämä iho-oireet aiheuttavat sen, että en saa öisin nukuttua kutinan ja sen aiheuttaman kivun takia, en voi laittaa meikkiä kasvoihini, koska se sattuu ja kuivattaa todella pahasti, en voi pukeutua haluamiini vaatteisiin koska ne hiertävät ja tuntuvat ikäviltä päällä, joudun imuroimaan sänkyni ja huoneeni monesti päivässä irronneen ihon takia, ja etenkin sen, että olen henkisesti todella väsynyt tähän ja puran sen kaikkiin muihin.
Koulussa opettajat yrittävät mahdollisimman vähin äänin saada oireilevat oppilaat siirrettyä toiseen oppilaitokseen, mutta itselläni ei ole edes mahdollisuutta muuttaa tuosta noin vain jonnekkin Lieksaan, vaikken sinne kyllä muutenkaan haluaisi lähteä.
Olen joutunut stressaamaan tästä kaikesta, ja eniten siitä, että minne voisin vaihtaa tässä vaiheessa opintoja. En haluaisi lukioon enkä kyllä vielä töihinkään. Olen kaksoistutkinnossa, koska haluan sekä merkonomin tutkinnon, että ylioppilastutkinnon. On äärettömän vaikeaa tässä vaiheessa yrittää puntaroida, että kumpaakohan haluaisin enemmän.
Olen nyt väliaikaisella keskeytyksellä koulusta, koska yritän saada selvyyttä kevään jatkosta. Olen aivan sekaisin tästä kaikesta, ja tuntuu jo nyt viikon oltuani poissa koulusta, että haluan takaisin opiskelemaan, koska ahdistun kotona.
Kaikkein rasittavinta tässä lienee se, että lääkärit eivät suostu ottamaan minkäänlaisia allergiatestejä. Joudun itse jättämään ne ruoka-aineet pois, jotka voisivat aiheuttaa allergiaa. Olen siis melkoisella näännytysdietillä tällä hetkellä. Lääkärit eivät ota myöskään kantaa näihin home- ja sisäilmaongelmiin, tai ylipäätään näiden oireiden syihin, vaan yritetään piilottaa oireet lääkkeillä ja rasvoilla, tietämättä sitä, mistä mitkäkin oireet tulevat. Mutta mitäpä pieni ihminen tämmöisille yksinään mahtaa.
Olen niin kyllästynyt tähän jo yli puoli vuotta kestäneeseen painajaiseen, ja haluaisin oikeasti tähän lopun, mutta miten? Kysymys, jota kysyn itseltäni ja muilta päivittäin.
Tässä lyhenneltynä elämäni keskeinen aihe viime elokuulta tähän päivään saakka.
Tähän loppuun täytyy sanoa se, että monilla muilla on asiat vielä tätäkin paljon paljon huonommin, joten pitää vaan yrittää ajatella positiivisesti ja mennä päivä kerrallaan. Seuraavalla kerralla sitten vähän iloisempien asioiden parissa, tsau!
Koulussa opettajat yrittävät mahdollisimman vähin äänin saada oireilevat oppilaat siirrettyä toiseen oppilaitokseen, mutta itselläni ei ole edes mahdollisuutta muuttaa tuosta noin vain jonnekkin Lieksaan, vaikken sinne kyllä muutenkaan haluaisi lähteä.
Olen joutunut stressaamaan tästä kaikesta, ja eniten siitä, että minne voisin vaihtaa tässä vaiheessa opintoja. En haluaisi lukioon enkä kyllä vielä töihinkään. Olen kaksoistutkinnossa, koska haluan sekä merkonomin tutkinnon, että ylioppilastutkinnon. On äärettömän vaikeaa tässä vaiheessa yrittää puntaroida, että kumpaakohan haluaisin enemmän.
Olen nyt väliaikaisella keskeytyksellä koulusta, koska yritän saada selvyyttä kevään jatkosta. Olen aivan sekaisin tästä kaikesta, ja tuntuu jo nyt viikon oltuani poissa koulusta, että haluan takaisin opiskelemaan, koska ahdistun kotona.
Kaikkein rasittavinta tässä lienee se, että lääkärit eivät suostu ottamaan minkäänlaisia allergiatestejä. Joudun itse jättämään ne ruoka-aineet pois, jotka voisivat aiheuttaa allergiaa. Olen siis melkoisella näännytysdietillä tällä hetkellä. Lääkärit eivät ota myöskään kantaa näihin home- ja sisäilmaongelmiin, tai ylipäätään näiden oireiden syihin, vaan yritetään piilottaa oireet lääkkeillä ja rasvoilla, tietämättä sitä, mistä mitkäkin oireet tulevat. Mutta mitäpä pieni ihminen tämmöisille yksinään mahtaa.
Olen niin kyllästynyt tähän jo yli puoli vuotta kestäneeseen painajaiseen, ja haluaisin oikeasti tähän lopun, mutta miten? Kysymys, jota kysyn itseltäni ja muilta päivittäin.
Tässä lyhenneltynä elämäni keskeinen aihe viime elokuulta tähän päivään saakka.
Tähän loppuun täytyy sanoa se, että monilla muilla on asiat vielä tätäkin paljon paljon huonommin, joten pitää vaan yrittää ajatella positiivisesti ja mennä päivä kerrallaan. Seuraavalla kerralla sitten vähän iloisempien asioiden parissa, tsau!
