maanantai 15. helmikuuta 2016

ALLERGINEN KOULULLE


Olin ollut vain noin viikon koulussa, kun kaulaani alkoi tulla outoa ihottumaa. Se kutitti ja punoitti, ja lopulta siitä irtosi nahka aina uudelleen ja uudelleen. Sen seurauksena iho tulehtui ja oli todella kipeä. Noin kuukauden koulua käytyäni silmäluomet turposivat ja silmänympärykset alkoivat punoittaa ja kuoriutua samalla tavalla kuin kaula. Aloin pikkuhiljaa näyttämään lähinnä narkkarilta. Missään vaiheessa ihottuma ei kokonaan kadonnut, mutta se helpottui aina viikonloppuisin. Aloin jo silloin epäillä, että voiko se todella johtua koulusta. Selvyyden sain kyllä myöhemmin, sillä tämähän oli vasta alkua.

Syyslomalla ihottumani katosi kokonaan ja silmäni näyttivät normaaleilta, mutta samat oireet palasivat kouluun palattuani. Syksyn mittaa oireet pahenivat ja ihottuma levisi molempiin käsiini ensin kyynärpäihin asti ja siitä lopulta koko käsiin. Ihottuma laajeni laajenemistaan ja tällä hetkellä olen kauttaaltani kutisevassa punoittavassa ihottumassa.

Pystyn olemaan yhtäjaksoisesti koulussa noin 2-3 päivää, ja sitten olen taas niin huonossa kunnossa, että on pakko olla kotona pari päivää, että kykenen menemään takaisin kouluun. Näin jään muista jälkeen, ja se voi vaikeuttaa kurssista läpi pääsemistä, tai jopa tarkoittaa hylättyä poissaolojen takia. Ja koska poissaolot eivät minusta itsestäni kiinni, mielestäni tämä on väärin.

Iho-oireiden lisäksi olen myös saanut monia uusia allergioita ja yliherkkyyttä viljoihin, maitotuotteisiin ja kaikki aiemmat allergiani ovat pahentuneet entistä pahemmiksi. Eli olen siis maidottomalla ja gluteenittomalla ja esimerkiksi suklaa, lisäaineet, hedelmät ja muut on ollut pakko jättää pois.

Nämä iho-oireet aiheuttavat sen, että en saa öisin nukuttua kutinan ja sen aiheuttaman kivun takia, en voi laittaa meikkiä kasvoihini, koska se sattuu ja kuivattaa todella pahasti, en voi pukeutua haluamiini vaatteisiin koska ne hiertävät ja tuntuvat ikäviltä päällä, joudun imuroimaan sänkyni ja huoneeni monesti päivässä irronneen ihon takia, ja etenkin sen, että olen henkisesti todella väsynyt tähän ja puran sen kaikkiin muihin.

Koulussa opettajat yrittävät mahdollisimman vähin äänin saada oireilevat oppilaat siirrettyä toiseen oppilaitokseen, mutta itselläni ei ole edes mahdollisuutta muuttaa tuosta noin vain jonnekkin Lieksaan, vaikken sinne kyllä muutenkaan haluaisi lähteä.

Olen joutunut stressaamaan tästä kaikesta, ja eniten siitä, että minne voisin vaihtaa tässä vaiheessa opintoja. En haluaisi lukioon enkä kyllä vielä töihinkään. Olen kaksoistutkinnossa, koska haluan sekä merkonomin tutkinnon, että ylioppilastutkinnon. On äärettömän vaikeaa tässä vaiheessa yrittää puntaroida, että kumpaakohan haluaisin enemmän.

Olen nyt väliaikaisella keskeytyksellä koulusta, koska yritän saada selvyyttä kevään jatkosta. Olen aivan sekaisin tästä kaikesta, ja tuntuu jo nyt viikon oltuani poissa koulusta, että haluan takaisin opiskelemaan, koska ahdistun kotona.

Kaikkein rasittavinta tässä lienee se, että lääkärit eivät suostu ottamaan minkäänlaisia allergiatestejä. Joudun itse jättämään ne ruoka-aineet pois, jotka voisivat aiheuttaa allergiaa. Olen siis melkoisella näännytysdietillä tällä hetkellä. Lääkärit eivät ota myöskään kantaa näihin home- ja sisäilmaongelmiin, tai ylipäätään näiden oireiden syihin, vaan yritetään piilottaa oireet lääkkeillä ja rasvoilla, tietämättä sitä, mistä mitkäkin oireet tulevat. Mutta mitäpä pieni ihminen tämmöisille yksinään mahtaa.

Olen niin kyllästynyt tähän jo yli puoli vuotta kestäneeseen painajaiseen, ja haluaisin oikeasti tähän lopun, mutta miten? Kysymys, jota kysyn itseltäni ja muilta päivittäin.

Tässä lyhenneltynä elämäni keskeinen aihe viime elokuulta tähän päivään saakka.
Tähän loppuun täytyy sanoa se, että monilla muilla on asiat vielä tätäkin paljon paljon huonommin, joten pitää vaan yrittää ajatella positiivisesti ja mennä päivä kerrallaan. Seuraavalla kerralla sitten vähän iloisempien asioiden parissa, tsau!


4 kommenttia:

  1. Voi ei mitä painajaista! En pysty edes kuvittelemaan tuota sun rumbaa, huhhuh. :/ Siskoni on alkanut myöskin oireilemaan muutettuaan Joensuuhun opiskelemaan, hänellä tosin oireet ovat pikemminkin astmaa, hengenahdistusta ym. allergiaoireita. Onneksi opiskelijat ovat porukassa laittaneet valitusta eteenpäin, ja yliopistorakennuksista on otettu testit. Tosin saas nähdä, kauanko kestää että asialle tehdään mitään. Itse asun Jyväskylässä ja monet opiskelijakaverini ovat oireilleen myöskin meidän yliopistostamme. Tuntuu, että nää oireet ovat todella yleisiä, eikä niitä silti oteta tosissaan! Kovasti tsemppiä sulle!

    VastaaPoista
  2. Joo itsekkin oon ollu lähes kokoajan kipeenä ja poskiontelontulehdusta pukkaa! Meillä tästä homeongelmasta tiedetään ja muutkin oppilaat oireilevat, ja lisäksi viereisiä rakennuksia on laitettu käyttökieltoon homeen takia, mutta ei kukaan tunnu asialle mitään tekevän... Tosi hyvä että on porukassa saatu hommat eteenpäin siellä puolella! Varsinkin kun oireet ovat astmaa yms :/ Mut tosiaan kyllä tuntuu että vähän jokapaikassa jonkinlaisia kosteusvaurioita tai sisäilmaogelmia,mikä ei todellakaan oo hyväksi kellekkään! Ja hei kiitos paljon :-)

    VastaaPoista
  3. Siis ihan hirveetä, meteli tosta pitäis nostaa niin että alkais tapahtua! Oon tosi pahoillani sun puolesta, tota on varmasti rankkaa yrittää kestää. Pistää tosi vihaks tommonen hyssyttely joka vaarantaa ihmisten terveyden - homemyrkkyjen herkistymä- ja allergiavaikutukset kun eivät välttämättä enää lähde pois edes myöhemmin vaikka jatkuva altistuminen jossain vaiheessa loppuisi. Joo on varmaan vaikea aihe koululle ja vaikka koko kunnalle, mutta ei toi oo reilua eikä tervettä pakottaa opiskelijoita kitumaan epäterveellisissä oloissa! Vaihtoehtoiset tilajärjestelyt on pakko hoitaa. Ja mikä toi lääkäreidenkin asenne on oikeen olevinaan? Kuulostaa tosi törkeeltä. Veikkaan ettet oo ainoa joka kärsii tilanteesta, jonkun vaan pitäis olla se joka avaa suunsa muiden puolesta ja sellasella voimalla että asia etenis minnekään. Muuten sitä vaan hyssytellään loputtomiin ja annetaan nuorten kärsiä itsekseen. Mun mielestä tää oli niin selkeesti kirjoitettu teksti, omakohtainen ja vakava, että voisit laittaa vaikka facebookissa jakoon ja kattoa miten lähtee leviimään. Tai ehdottaa haastattelua vaikka jonnekin lehteen, tulisipahan vähän aiheelle ja urposti toimivalle (vai pitäkskö sanoa toimimattomalle) opinahjolle vähän julkisuutta. Mutta toki tämmönen on myös paljon omasta itsestä kiinni, että uskaltaako tämmöstä aihetta lähteä edustamaan. Paljon tsemppiä sille kuitenkin, etenetpä asian kanssa sitten mitenkä tahansa.

    VastaaPoista
  4. Kiitos paljon! Oon miettinyt kyllä, että pitäiskö laittaa vielä laajemmin jakoon,on kuitenkin sen verran tärkeä asia! Ja en tosiaankaan oo ainoa oireileva, oon kuullut muilta opiskelijoilta myös, että oireita tulee. Mutta kiitos vielä kommentistasi :)

    VastaaPoista